Pulinaa pentulaatikosta - 2010
30.3.2010 Tiistai Sinne menivät... eli kaikki Zetat ovat nyt omissa, uusissa kodeissaan. Sisulle, Cocolle ja Elsalle onnea uusien omistajien kanssa - postia ja kuvia ja puhelinsoittoja otetaan vastaan :-D Ainakin ensi kuuleman perusteella kaikilla on kotiutuminen sujunut hyvin ja nopeasti. Nyt sitten sosiaalistamaan ja opettelemaan paljon uusia asioita - niitä riittää! Coco lähti perjantaina, Sisu lauantaina ja Elsa lähti vasta eilen ja jo nyt koti tuntuu kamalan hiljaiselta. Torstaina lähdemme Hi-Likka kelpien kanssa ultraan ja katsotaan noinko saan aloittaa C-pentueen pentupäiväkirjan. Pentulaatikko hiljenee ainakin siis hetkeksi! 20.3.2010 Lauantai Vaikea kuvitella, että pennut täyttävät parin päivän päästä jo seitsemän viikkoa. Pennut seurustelevat aiempaa enemmän jo meidän ihmisten kanssa. Wiwi on kyllä aivan esimerkillinen emä. Se leikittää edelleenkin pentuja ja käy muutaman kerran päivässä tarjoamassa niille tissimaitoa. Hyvin herkästi se antaa pennuilleen myös negatiivista palautetta, jos imeminen muuttuu hampailla roikkumiseksi. Tissittelystä huolimatta nappularuoka maistuu hyvin. Tällä hetkellä pennut syövät Royal Caninin penturuokaa, hevosen jauhelihaa, juustoa. Välillä ruokaan lisätään öljyä, kananmunan keltuaista, nautaa, tonnikalaa, raejuustoa. Vellimuotoisesta eväästä on siirrytty jo hieman rakeiseen ruokaan. Selvästi huomaa, että pennut alkavat luomaan suhteita ihmisiin, opettelevat sosiaalisen elämän aakkosia ja tunnistavat jo joskus nimensä. Nyt alkaa nopean oppimisen ja sosiaalistamisen etsikkoaika. Aina välillä kukkahattutätit kertovat kuinka koiranpentujen luovutus pitäisi siirtää vasta 10 viikkoiseksi. Täytyy sanoa, että siinä mennään kyllä pahasti metsään, jos näin tapahtuisi. Nyt juuri on tärkeää, että pennut pääsevät omiin koteihin, joissa niille kullekin yksilöllisesti on paljon aikaa ja kärsivällisyyttä opettaa ja totuttaa niitä elämän aakkosiin. Kasvattajalla pennut leimautuvat paljon toisiinsa ja toimivat paljon laumassa, vaikka kasvattaja kuinka paljon tahansa näkisi vaivaa pentujen kanssa. Ai niin, torstaista alkaen, pennut ovat ulkoilleet pari kertaa päivässä, muutaman minuutin ajan. Eipä tämä nyt mitään ihmeellistä ole - kommentoivat pennut, mutta silti on aika kiva päästä sisälle lämpimään :-D 15.3.2010 Maanantai Viikko on kulunut taas aivan huimaa vauhtia. Pennut tuntuvat jo kuuluvan kalustoon ja niitä tuntuu riittävän kaikkialle. Tunnin verran ne jaksavat touhuta yhteen soittoon, mutta sitten pitää vähän huilata. Kahvia on keitetty litra tolkulla, kun ystävät ja kylänmiehet ovat käyneet sosialistamassa pentuja. Kiitos kaikille! Jopa kelpienpennuista haaveilevat ovat joutuneet kääpiöterrorin kouriin, kun ovat kelpieisiin tutustuessaan joutuneet pikkunaskaleiden raadeltaviksi. Kiitos ja anteeksi ;-D Tänään oli pennuilla jännittävä päivä, kun aamulla suunnattiin Viitaniemen eläinlääkäriasemalla tarksitukseen ja sirutukseen. Autokyydistä eivät olleet moksiskaan, eivätkä siitä pakkasilmasta, joka melkein yllätti meidät aamulla. Pennut käyttäytyivät eläinlääkärillä oikein mallikkaasti, olivat kuulemma hyvävointisen näköisiä ja saivat sirut nahkansa alle. Eläinlääkärin mielestä eivät olleet ainakaan nälästä kärsineet. Pentueilmoitus lähti Kennelliittoon. Nyt vain papereita odottamaan. Huomenna on jo kuusviikkois-synttärit - mihin tämä aika lentää? Hi-Likka kelpiekin saatiin astutettua viikko sitten. Tänään haettiin herpes piikki kaiken varalta ja kiirastorstaina katsotaan miten on pullat uunissa. Tänään olemmekin kannattaneet paikallisia eläinlääkäreitä oikein urakalla, sillä iltapäivällä kävimme vielä Otsossa poistattamassa Veikan, perjantaina repeytyneen kannuskynnen. Toimenpide meni oikein jouhevasti. "Kaamea on silti kankkunen", kommentoi Veikka. 7.3.2010 Sunnuntai Viikossa on taas tapahtunut niin paljon! Pennuilla on ollut oikein tehososialistamis viikko. Viikon jokaisena päivänä on niillä ollut vierailijoita. Hereillä ollessaan pennut ovat jo melko paljon tässä alakerrassa vapaana meidän kaikkien jaloissa pyörimässä. Nyt siis luodaan suhde ympäristöön - kehitys on täydessä vauhdissa. Myös sosiaaliset käyttäytymismallit muotoutuvat. Päinvastoin kuin aikaisemmin, pentu omaksuu nyt kaiken mitä ympäristöllä on tarjota. Kaikki, mihin se nyt tutustuu, on sille tuttua lopun elämää.Täytynee sanoa, että kavereiden hermot ovat ihan rautaa - mitään sellaista ei ole vielä tapahtunut, että pennut olisivat osoittaneet edes hitusen pelkäämisen merkkejä. Pelko-vaihe tulee pennun elämään vasta hieman myöhemmin, jos on tullakseen. Tämä vaihe (4-7 viikkoa) onkin erinomaista aikaa totuttaa pennut kaikkiin kodin ääniin ja tapahtumiin. Aina välillä laitamme ne sitten omaan pentuaitaukseen. Voi sitä protestointia. On kuitenkin tärkeää, että pennut jo tässä vaiheessa oppivat ihmisen läsnäolon ja poissaolon. Seuraavat viikot ovat nyt sitä meidän "työaikaa" - Wiwi on huolehtinut pennut tähän pisteeseen lähes yksin, nyt se alkaa tarvitsemaan meidän apua totuttaakseen pennut kaikkeen siihen, mitä elämä ihmislaumassa tuo tullessaan. Kaikilla pennuilla on maitohampaat puhjenneet. Ensimmäinen merkki tästä oli Wiwin ärhentely pennuille, kun ne yrittivät roikkua hieman turhan kiihkeästi tissillä. Kiinteää ruokaa pennut syövät jo kolmesti päivässä. Wiwiltä tulee kuitenkin maitoa vielä niin paljon, että aivan kamalan suuria määriä kiinteää ruokaa ei pentuihin vielä uppoa. Pennut ovat tutustuneet myös perheemme muihin koiriin. Tosin Wiwi oli silloin lenkillä - sillä on edelleenkin varsin suojeleva asenne pentuihin. Veikkaa kiinnosti lähinnä pentujen lelut, Veera oli aivan haltioissaan pennuista ja Venda kävi pikaisesti haistamassa ja katsoi paremmaksi paeta paikalta :-D Pennuista otettiin poseerauskuvat neliviikkois-synttärin kunniaksi:
1.3.2010 Maanantai Viikonloppuna olimme poissa kotoa ja Reetta oli hoitamassa pentuja. Valtavaa, miten paljon pennut kasvavat ja kehittyvät muutamassa päivässä! Tuntui, että niiden äänivalikoimaan oli tullut murinaa ja pikku-haukkuja, sekä niiden liikkuminen on kehittynyt aivan kamalan paljon. Kiinteä ruoka maistuu hyvin ja sen huomaa kyllä vyötäröltä. Kiitos Reetta pentujen ja Wiwin hyvästä hoidosta! Tänään illalla pennut muuttavat pentuhuoneesta alakertaan - tarkemmin sanottuna valtaavat meidän keittiön. Pentujen kehitykselle tekee hyvää, kun ne jo pentulaatikossa tottuvat kaikkiin kodin ääniin ja tapahtumiin. Huomenna pennut saavatkin tärkeitä vieraita, kun Sisun ja Cocon perheet tulevat pentujaan tapaamaan. 25.2.2010 Torstai Eilen illalla pennut saivat maistaa ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa. Tosi nopeasti oivalsivat, mistä on kysymys. Sisu halusi seisoa vellilautasella samalla kun söi, Coco aloitti ensin imemällä lautasen reunaa. Elsa hotki kuin vanha tekijä - ei siis mitään pöytätapoja :-D Jälkkäriksi oli tarjolla tissimaitoa. Samalla pentuijen reviiri laajeni jo muutaman neliön mittaiseksi. Nyt niiden pesä sijaitsee pentuaitauksen sisällä, jossa ne pääsevät jaloittelemaan ja harjoittelemaan leikin alkeita. Ensi viikolla on sitten muutto alakertaan. Otin illalla pari videopätkää pentujen touhuista. 21.2.2010 Sunnuntai Pennut nukkuvat, syövät ja hieman jo touhuavatkin. Hauska katsoa, kun koordinaatio on kovin vielä hakusassa ja tahtoa liikkumiseen on enemmän kuin taitoa. Pennut on nyt madotettu ensimmäisen kerran ja ensi viikolla kokeillaan maistella jo vähän kiinteää ruokaa. Taitaa kyllä mennä enemmän leikkimiseksi, mutta jostainhan se on vain aloitettava. Wiwi on jo löysännyt otettaan pennuista ja malttaa jo vietää hieman enemmän aikaa täällä alhaalla meidän kanssa. Valitettavasti kylmät ilmat ovat estäneet Wiwiltä vielä kunnon lenkeille pääsyn. Emme uskalla ottaa sitä riskiä, että se palelluttaisi maitoa täynnä olevat tissit. Voi kun kesä tulisi jo pian! 19.2.2010 Perjantai Joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa,
joten tässä meidän Team-söpöläiset:
Ja vielä pari kuvaa ruokailutunnelmista:
18.2.2010 Torstai Kiirettä on pitänyt, sekä töissä, kotona että harrastuksissa. Maanantai-illalla pentuset alkoivat raotella silmiään. Jänää, miten pennuille alkoi heti muodostua persoona, kun niiden silmät oli näkyvissä. Vanha sanont silmistä sielun pelilinä taitaa pitää hyvinkin paikkansa. Wiwi tarjoilee edelleenkin sen verran tuhtia kattausta, monta kertaa päivässä, että pentujen pääasiallinen tehtävä on edelleenkin syödä ja nukkua. Joka ilta nostan pennut viltin päälle ja menen siihen niiden kanssa makoilemaan. Tämä porukka on harvinaisen tyytyväistä ja luottavaista sakkia. Yleensä pennut aloittavat kovan piipityksen, kun tuttu ympäristö vaihtuu tuntemattomaan. Nämä tutkimusmatkailijat lähtevät ryömimis-kävelyä eteenpäin tutkimaan uutta ympäristöä. Eilen illalla Elsa haistoi emänsä tyhjän ruokakupin ja suunnisti päättäväisenä sitä kohti, Sisu kiipesi tyynyn päälle, siitä se vieri parketille ja kun huomasi, että peitolla oli mukavampaa, käänsi kelkkansa ja kömpi takaisin. Mutkis tyytyi maistelemaan kaverin korvaa, minun sormea ja puseron reunaa. Ai niin, Mutkis on nyt sitten Coco. Osa uusista kodeista on jo nähnyt pentunsa ja loputkin pääsevät pentuja katselemaan pika puoliin. Sisu muutta sitten seitsenviikoisena Muurameen, Elsa jää aivan tähän Jyväskylään ja Cocosta tulee Tampereen flikka - eli vaihteeksi mukavan lähelle jäävät kaikki pennut.
8.2.2010 Maanantai
Esittelen siis Sisu, Elsa ja
Mutkis!
7.2.2010 Sunnuntai Aina ei käy kuten itse haluaisi - ei edes joka kerta! Pikkis muutti koirien taivaaseen. Se oli tehoruokinnalla kaksi vuorokautta ja siitä huolimatta sen painoa alkoi laskea. Maitoa kyllä meni sisään ja hetkellisesti paino nousi, mutta hetken kuluttua painoa oli laskenut taas. Lauanatai iltana sen paino laski alle 70g ja sillon päätimme, että se ei ole tarkoitettu eläjäksi. Minusta on inhimillisempää lopettaa tuollainen pentu silloin kun sillä ei näytä olevan vielä kipuja kun se, että antaa sen kärsiä loppuun saakka, kun elämän edellytyksiä ei yksinkertaisesti ole. Lohdullista on katsoa, kuinka hyvin loput kolme pentua voivat. Ne ovat todella vahvoja, kovia syömään ja rauhallisia. Jokainen niistä on jo tuplannut syntymäpainonsa. Niiden unta katsellessa on hauskaa ajatella, mitä siellä pienessä päässä oikein liikkuu (no, tieteellisesti ajateltuna tuskin mitään), mutta niiden nukkuessa ja uneksiessa, niiden ilmeet vaihtelevat, pienet jalat vispaa ja muutama pikku-haukkukin on jo kuultu. Sunnuntai aamun kunniaksi loputkin pennut saivat viralliset nimet. Uros on Didaktic's Zippo ja nartut ovat Didaktic's Zsa Zsa ja Didaktic's Zelda. Toivottavasti nimet tuovat onnea. Nimi Zippo yhdistetään laatuun, tuleen ja pitkäikäisyyteen. Narttujen nimet viittaavat aikamme kaunottariin Zsa Zsa Gaboriin ja Zelda Zonkiin, joka oli Marilyn Monroen käyttämä salanimi. Pentujen uudet perheet sitten aikanaan päätytävät, millaiset kutsumanimet pennuilleen antavat. 5.2.2010 Perjantai
Rauha maassa jatkuu. Pennuilla on ikää nyt kolme vuorokautta ja ne vain syövät ja nukkuvat. Pikkuisesta olen taas hieman huolissani. Jostain syystä paino ei noudata normaalia pennun painon kehitystä. Painossa on 10g heittelyä suuntaa ja toiseen ja kokonaisuutena se ei ole noussut kuin muutaman gramman syntymästä. Muilla pennuilla painot nousevat huimaa vauhtia, joten ero pikkuiseen kasvaa päivä päivältä. Pentu imee ahkerasti ja maitoa tulee, siinä ei siis ongelmaa. Ainoa vaikeus sille on päästä kiinni nisään, sillä isommat jyrää parhaat paikat ja silloin tarvitaan apua. Olemme nyt ottaneet tavoitteeksi laittaa pikkis tissille kerran tunnissa aina maanantaihin saakka. Jos sen paino ei siihen mennessä ala näyttää huomattavaa noususuhdannetta, ei se ole tarkoitettu tähän maailmaan. Nyt siis vain odotetaan ja tissitetään.
Muut pennut ovat vallan paksuja marsuja. Varsinkin Zippo näyttää kovin hyvinsyöneeltä tyttöjen keskellä. Niin kuten huomaatte, on urospennulla jo nimi. Se oli helppo valinta, kun ei ollut kuin yksi uros. Narttujen nimet ovat vielä työn alla. Otin pienen videopätkän pentujen ruokailusta: 4.2.2010 Torstai On aikainen torstai aamu ja pentuhuoneessa
on hiljaista - itse asiassa hiljaista on ollut heti pentujen syntymästä
saakka. Hiljaisuus on musiikkia korville, ainakin tässä
tapauksessa. Kun pennuilla on kaikki hyvin, ne syövät
ja nukkuvat ja ainoa ääni mitä kuuluu on pieni
tuhina ja imemisen äänet. Kolme paksuinta pentua on
lähteneet nostamaan painojaa oikein urakalla. Pienimmäinen
on sitkeä mimmi, sen paino on noussut vasta muutaman gramman,
mutta siitä huolimatta se on jäntevä, pirteä
ja erittäin hyvävoimaisen oloinen. Toki olisin toivonut
jo suurempaa painon nousua, mutta tärkeintä, että
paino ei ole ainakaan laskenut. Wiwiltä tulee hienosti maitoa
ja se hoitaa pentuja kokemuksen tuomalla varmuudella. 2.2.2010 Tiistai (60 vrk) Eagle has landed - tai ainakin ryhävalas on kuoriutunut. Lopputuloksena hassu nelikko :-D
Eilen illalla Wiwi osoitti hieman pahoinvoinnin merkkejä. Oksenteli ja sillä oli selvästi hankalaa. Kymmenen maissa menin sen kanssa nukkumaan pentuhuoneeseen. No ehkä nukkuminen on hieman yliampuva termi - menin makoilemaan ja katsomaan lähes viiden tunnin kärsimysnäytelmää, joka oli kuin suoraan Helena Koskentalon kirjasta, luku: Avautuminen. Wiwi vinkui ja läähätti. Teki pesää valtavalla tarmolla. Kaikki peitot tuli käännettyä ja raavittua vähintään kymmenen kertaa. Tämä esitys ei ole kyllä heikkohermoisille. Avautumista kesti aina kello kahteen saakka, jonka jälkeen alkoivat supistukset ja työntö vaihe. Ajattelin antaa Wiwin tehdä hommaa rauhassa, sillä edellisellä kerralla se ei halunnut apuani. Sikiön kalvo näkyvät jo useaan otteeseen, mutta mitään ei kuulunut. Kun oli mennyt tunnin verran aikaa ajattelin puuttua asiaan ja tarkistaa missä vika, että pentua ei jo kuulu maailmaan. Wiwi oli tuossa vaiheessa jo halukas yhteistyöhön. Tunsin pennun päälaen aivan synnytyskanavan alussa. Seuraavalla ponnistuksella pennun pää pullahtikin näkyviin - mutta siihen se jäikin. Työnsin pentua varovasti takaisin, sillä näytti aivan siltä, että se oli liian suuri mahtumaan sille tarkoitetusta aukosta. Wiwin kanssa yhteistuumin sain sormiani ujutettua sen verran Wiwin sisään, että sain etusormella pienen otteen pennun lavasta. Pennun pää oli jo ulkona, kun pienin liikkein autoin Wiwiä hivuttamaan pentua hieman ulospäin. Yht'äkkiä, kuin korkki se poksahti kokonaan ulos - luojan kiitos! Syntynyt kaveri oli uros ja painoa komeat 225g - aika jätti. Heti peesissä syntyi narttupentu, ilman sen suurempia ponnisteluja 85g. Pikkis, koostaan huolimatta, suuntasi suorinta tietä tissille ja imee voimakkaasti. Toivotaan, että pieninkin selviää ensimmäisestä viikosta. Kolmas pentu (narttu, 201g) syntyi ihan oma toimisesti kuin myöskin sen sisko (182g). Koko synnytys oli ohi hieman yli viisi tänä aamuna. Tuloksena siis yksi uros ja kolme narttua - tai pikkiriikkinen ja pullukat.
Yritin aamulla nukkua muutaman tunnin, sillä valvominen on mnulle aivan myrkkyä. Olen täysin toistaitoinen, hajamielinen ja äreä väsyneenä. No, ei se nukkuminen tuottanut oikein tulosta. Tässä päivän aikana torkuskelin pari tuntia. Iso hatun nosto kaikille teille, jotka teette yötyötä! Se on kyllä oikea taitolaji. Wiwiltä tulee maitoa vaikka kokonaisen kompanjan tarpeisiin. Se oli taas kerran kerännyt vaan itseensä tuota läskiä ja näytti siksi niin isolta, että suurempaakin pentuetta olisi ollut lupa odottaa. Nyt katsotaan pari päivää jaksavatko kaikki tarttua elon lankaan ja ryhtyä nostamaan painojaan. Sen jälkeen sitten otan yhteyttä mahdollisiin pentujen uusiin perheisiin.
1.2.2010 Maanantai (59vrk) Mielessäni ajattelin, että pennut olisivat saattaneet jo syntyä tähän päivään mennessä - hätäinen kun olen. Lauantai aamulla mittailin jo Wiwin lämpöjen lähteneen laskuun, mutta taisin tehdä mittaus virheen, sillä mistään synytyksestä ei todellakaan ollut kysymys. Ruoka maistuu ja olo on rauhallinen. Toista mieltä taitaa olla jalkapallojoukkue, joka pitää treenejään Wiwi-rukan vatsassa. Potkiminen näkyy ja tuntuu. Ilmeisesti siellä on äitinsä kaltaisiä virtapiikkejä. Jatkamme siis odotusta... 29.1.2010 Perjantai (56vrk)
24.1.2010 Sunnuntai (51 vrk) Taas on viikko odotusta takana. Wiwi tukevoituu ja varmaan olokin tukaloituu. Vaan eipä sitä kyllä ainakaan vauhdissa huomaa. Siirryimme, lähinnä kovien pakkasten takia, hihnalenkkiläisiksi. En uskalla enää antaa sen vipeltää tuolla metsässä Vendan perässä, sillä Wiwin tuntien se vetää aina täysillä ja näin tiineyden viimeisessä vaiheessa se ei ehkä ole enää se kaikkein viisain veto. Pakkasten takia on lenkkien kestokin lyhentynyt kovasti. Täällä on ollut todella kylmää useamman viikon. En muista aivan heti tällaista vuotta, että lämpötila on ollut tuossa -20C pintaan näin pitkään. Koirahuone on nyt kunnossa odottamassa synnytyksen alkamista. Wiwin käy pissalla ja kakalla tavallista tiuhempaan. Tämä on täysin ymmärrettävää, kun vatsassa tilaa vievät nyt myös sikiöt. Talvitakista huomaan, että vatsan ympärysmitta on suurempi kuin viime tiineyden aikana. Säätövara on nyt ihan tapissa. Periaatteessa synnytys voisi käynnistyä jo ensi sunnuntaina. Edellisellä kerralla Wiwi synnytti 60 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta. Pentujen liikkeet on selvästi jo tunnettavissa. Wiwin suurin riemu on maata minun vatsan päällä, kun makoilen sohvalla. Mikään muu paikka ei oikein tunnu kelpaavan. Tuntuu hassulta omaa vatsaa vasten, kun tuntee pentujen liikkeet Wiwin piukean vatsan läpi. Kovin on ollut sikiävää aikaa muutenkin. Veikalla kävi ennen joulua Pinja-neiti. Viime perjantaina ultra todisti, että Pinja on tukevasti tiineenä. Pentuja odotellaan syntyväksi helmikuun puolessa välissä. Pinja taitaa olla suosittu narttukoiran nimi, sillä kasvatillamme Noelilla kävi tässä pari kuukautta sitten sievä tyttökoiranen, myös nimeltä Pinja, sielläkin astutus onnistui oikein mallikkaasti näiltä ensikertalaisilta ja viime viikolla putkahti maailmaan viisi suloista kääpiöpinseriä. Mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä naperoista kehittyy. Hi-Likka pääsi kisaamaan Kemiin agilityn Pakkasralliin ja ihan hyvin tuloksin kisailikin, pari hylkyä, 4. sija vitosella ja lopulta se odotettu NOLLAVOITTO reilulla ihanneajan alituksella ja siirto agilityn kakkosluokkaan. Nyt on hyvä keskittyä seuraavan projektiin. Meidän puolestamme Hili voi nyt aloittaa juoksut koska vaan neidille sopii. Luulen, että meitä odotellaan jo kohta siellä Ruotsin puolella.
18.1.2010 Maanantai (45 vrk) Viikko on vierähtänyt uskomattoman nopeasti. Wiwin vatsa kasvaa kasvamistaan. Nyt se on jo yhtä suuri, kun edellisen tiineyden lopulla - ainakin talvitakista päätellen. Säätövara nimittäin uhkaa loppua. Wiwi on syönyt jo jonkin aikaa penturuokaa ja siihen lisänä lihaa, raejuustoa, kermaa, NEUta - mitä herkkua milloinkin kaapista löytyy. Wiwin ruokahalua on aina ollut todella hyvä, mutta nyt se alkaa hipoa jo järjettömyyttä. Pari kertaa se on jo yrittänyt syödä Peran kännykän tai kaukosäätimen suoraan kädestä, kun rassu on luullut Pertin pitelevän voileipää. Joten tuossa vatsan ympärysmitän kasvussa suurimpana syynä taitaa olla pohjaton ruokahalu, eikä niinkää odotettua suurempi pentue. Laitan illalla kuvan vertailun vuoksi, mitä viikossa on tapahtunut. Olemme vielä käyneet Wiwin kanssa noilla hurjastelulenkeillä. Tämä tarkoittaa metsässä juoksemista Vendan kanssa. Yhdessä nuo ovat sellainen vauhtikaksikko, että ei siinä yksi iso maha paljoa paina. Heikompaa (eli minua) kylläkin hirvittää tuo Wiwin vauhti. Taidamme kohta siirtyä remmilenkkeilijöiksi. Hi-Likan astutuskin alkaa jo välillä pompahdella mieleen. Eniten nyt vielä jännään sitä, että se ei aloittaisi vielä tällä viikolla juoksujaan. Silloin astutus menisi päällekäin Wiwin synnytyksen kanssa. Ja vielä merkittävämpää Kitin ja Hilun kisaviikonloppu agissa menisi pyllylleen. No, aina se on aloittanut juoksut vasta helmikuussa, joten uskotaan, toivotaan ja luotetaan, että näin tapahtuu tälläkin kertaa! Odottavan aika on pitkä, mutta kyllä tämä tästä - viikko kerrallaan. Koirahuonekin on vielä kokonaan valmistelematta. Josko se olisi ensi viikonlopun urakka?
12.1.2010 Tiistai (39 vrk) Jostain on aina aloitettava. Z-pentueen päiväkirja alkaa siis tänään, 39 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta. Wiwi ultrattiin reilu viikko sitten tukevasti tiineeksi. Oikeassa kohdun sarvessa näkyi kauniisti kolme palleroa riti rinnan. Vasemmassa sarvessa näkyi ainakin yksi sikiö, joten vähintään neljää pentua odottelemme syntyväksi helmikuun alussa. Laitoin alle kuvat vatsan kasvamisesta. Kuvien välillä on kymmenen vuorokautta.
|
||||||||||||||
