English version

AUSTRALIAN KELPIE
- a Dog from the Land Downunder -

Australiankelpiet ovat tarkkaavaisia, innokkaita, erittäin älykkäitä ja uskollisia kumppaneita sekä väsymättömän energisiä. Australiankelpiet ovat erittäin sosiaalisia ja tarvitsevat seuraa ja paljon tekemistä. Australiankelpiet oppivat helposti ja sen vuoksi ovat hyviä kumppaneita tottelevaisuuskokeisiin, agilityyn, palveluskoirakokeisiin sekä seurakoiriksi. Australiankelpiellä on luontainen taipumus paimentamiseen ja ne toimivat myös työkoirina lammas- ja karjatiloilla.

Alkuperä
Australiankelpieiden alkuperästä ollaan hieman erimielisiä, mutta varmuudella tiedetään, että William Allen tuotti Mr Ruthefordilta Skotlannista Australiaan kaksi black/tan väristä, sileäkarvaista paimenkoiraa vuonna 1870. Brutuksen ja Jennyn pentue sai alkunsa laivamatkalla ja pentue syntyi uudessa kotimaassa. Saman ulkonäön omaava australialainen narttu, joka polveutui ns. Scotch Dog Collieista, astutettiin näiden tuontikoirien urospennulla. Tästä yhdistelmästä syntynyt narttu päätyi tilanhoitaja C.B.W Kingille paikkaan nimeltä Wollongough Station. Mr King antoi ajanmukaisesti koiralleen nimen Kelpie.Siihen aikaan oli tavanomaista antaa paimenkoiranartulle nimi Kelpie. King's Kelpie otti osaa ensimmäiseen paimennuskokeeseen 1872 tai 1873 Forbesissa, New South Walesissa. King's Kelpie teki yleisöön suuren vaikutuksen ja hänen pennut olivat erittäin kysyttyjä. Pennut myytiin nimellä Kelpie's Pups (Kelpien pennut) ja näin rotu sai nimensä. Joidenkin lähteiden mukaan australiankelpieen olisi sekoittunut myös dingoa.

Kelpie on gaelinkieltä ja tarkoittaa vedenhaltijaa - Suomessa verrattavissa Näkkiin, jolla lapsia pelotellaan pois vesien ääreltä. Skottilaisissa kansantaruissa Kelpie on petollinen vesipeto joka vaanii joissa ja järvissä. Kelpien sanotaan esiintyvän usein nuoren hevosen muodossa. Kun väsynyt matkamies pysähtyi juomaan ja levähtämään joen tai järven rannalle, houkutteli hevonen tämän selkäänsä ja hukutti uhrinsa. Myllärit uskoivat kelpien pyörittävän myllyä yöaikaan.

Ensimmäinen rotumääritelmä australiankelpielle kirjoitettiin 1902. Sen jälkeen rotumääritelmään on tehty hyvin vähän muutoksia. Nykyisin voimassaoleva rotumääritelmä on hyväksytty 1989. Suomen kennelliitto on hyväksynyt rotumääritelmän käännöksen vuonna 1994. Sen jälkeen siihen on lisätty, kuten kaikkiin rotumääritelmiin, kohta koiran vihaisuudesta.

60-lvulla Australiaan perustettiin organisatio Working Kelpie Council (WKC), jonka päämääränä oli säilyttää kelpien paimennusominaisuus. Alussa Australian National Kennel Council (ANKC) ja WKC hyväksyivät toistensa koiria. Yhteistyö loppui 1970-luvulla kun WKC alkoi hyväksyä rekisteriinsä koiria, joilla ei ole tiedossa olevia vanhempia, eikä ANKC voinut hyväksyä tätä käytäntöä. Kelpiestä on kaksi eri muunnosta, joista FCI hyväksyy vain australiankelpien. Suomen kennelliitto teki FCI:n linjan mukaisen päätöksen 2004, jonka mukaan workingkelpietä ei hyväksytä Suomessa omaksi rodukseen.

Ruotsiin saapui ensimäinen australiankelpie vuonna 1973. Silloin Birgitta Östergren tuotti Australiasta kaksi australiankelpietä Byrosi Barkemin ja Pavesi Tar Babyn. Byrosi Barkem ja australiantuonti Nymagee Oongarra löytyvät suurimman osan suomalaistenkin koirien taustalta.

Suomeen ensimmäinen australiankelpie, Storkappans Red Effendi saapui 1975. Tuolla kelpiellä ei kuitenkaan ollut merkitystä Suomen australiankelpie kasvatuksessa. Suomalainen australiankelpie kasvatus voidaan katsoa alkaneeksi kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1985 Inhall's Catjan Suomeen tulon myötä. Tuula Nampajärvi, kennel Bestseller, loi pohjan suomalaiselle kasvatustyölle ja toi myöhemmin Suomeen australiankelpieitä Australiasta ja Ruotsista.

Ulkonäkö
Ulkonäöllisesti suomalaiset kelpiet ovat Euroopan huippuluokkaa. Näyttelymenestys on ollut erinomaista niin koti- kuin ulkomaisissakin näyttelykehissä.
Hyväksyttyjä värejä kelpiellä on musta , musta ruskein merkein , punainen, punainen keltaisin merkein, fawn, suklaanruskea tai savunsininen. Yleisimmät värit ovat suklaanruskea, punainen ja musta. Suomessa usein Kelpiet rekisteröidään virheellisesti ruskeiksi kun tarkoitetaan suklaanruskeaa tai punaista. Karvapeite on kaksinkertainen ja sateenpitävä, lyhyt tiheä pohjavilla.
Uroksen säkäkorkeus on 46-51 cm nartun 43-48 cm.

Terveys
Australiankelpie on melko terve rotu. Jonkin verran rodussa esiintyy lonkkanivelen kasvuhäiriötä. Kelpie on helppohoitoinen, mutta hyvin paljon toimintaa ja liikuntaa tarvitseva rotu. Häkki- tai sohvakoiraksi siitä ei ole.